Minä

Olen 33-vuotias nainen, jonka elämä on pyörinyt yli kaksikymmentä vuotta painoindeksin, käyrien, terveyshuollon nuhtelun, peilien välttelyn, ruoan ja itsetuntokriisien ympärillä. Tasaiset harhahokemat siitä, että olen ihan hyvä tälläisenä on kun olen - eivät vain yksinkertaisesti enää mene itse itseltäni läpi. 

Lihoamiseni näkyy luokkakuvissa jo ala-asteelta lähin, aikana jolloin pieni kyläkoulu suljettiin, ja väki siirrettiin hieman isompaan ja kauempana sijaitsevaan kouluun. Uuden koulun myötä alkoi myös jatkuvat koulukiusaaminen, ja siihen päälle kun lisää murrosiän ihanteet - oli soppa omalta osaltani valmis.

Tasainen ja varma painon nouseminen ei estänyt koskaan opiskelua, hauskan pitoa, saati onnellisen parisuhteen löytämistä, mutta itsetunto ei koskaan ole ollut hyvä, vaikka muuta kuinka esittäisin.

Syy miksi aion ryhtyä jonkinlaisiin toimiin, että elämäntapani tai pikemminkin meidän elämäntavat asettuvat jonkinlaiseen ruotuun: on mieheni terveys. Olemme eläneet yhteistä elämää lähes neljä vuotta, ja tänä aikana poikaystäväni on joutunut kohtaamaan kokonsa aiheuttamat terveyshaitat. 33-vuotiaana hänen sairauksien/vaivojen listaan kuuluu seuraavaa: korkea verenpaine, kihti, uniapnea,maksahäiriöt, sun muuta. Lista on mukavan pitkä. Viimeinen herätys tilanteeseemme tapahtui pahimman koronan aikaan, kun poikaystäväni lyyhistyi yön aikana lattialle. Joutuessani keskellä yötä värjöttelemään pimeässä yössä ohjaamassa ambulanssia ovellemme, iski tajuntaan se - miten nuoria me ollaan. Nuorehkoja ja liian lihavia elääksemme tervettä elämää.

Nyt on siis aika tarttua itseään niskasta kiinni ja alkaa tekemään elämällemme jotain. Yhdessä.